Mediataide otettiin Suomessa vastaan ristiriitaisin tunnelmin. Elettiin 1980-luvun alkua, johon kuului vielä työskentely kaitafilmikameralla ja filminkäsittely käsityönä. Vuosikymmen antoi kuitenkin pian viitteitä siitä että teknologialla saattaisi olla jotain uutta annettavaa myös taidemaailmalle. Pian käsittely ja toteutus saattaisi ottaa harppauksen eteenpäin.

Uudet mahdollisuudet otettiin vastaan vaihtelevin tunnelmin. Nopeasti kaikkien ulottuville tulleet videokamerat ja uudenlaiset käsittelymahdollisuudet aiheuttivat pienen myrskyn taidemaailmassa, jossa videotaidetta ei pidetty alussa edes taiteena.

Mediataiteen historia

Mediataide oli alussa periaatteessa videotaidetta, sillä 80-luvulla muut tietotekniikan laitteet olivat vasta haaveissa. Olisiko mahdollista, että jonain päivänä taiteilijoiden ulottuvilla olisi verkkoyhteys, 3D ja kasa muita järjestelmiä, joiden avulla tehdään aivan uudenlaista taidetta?

Mediataiteen historia on yhtä pitkä kuin tietokoneiden yleistymisen kotitalouksiin ja teknologian kehityksen alalla. Suomen ensimmäinen videotaiteen tuotos tehtiin vuonna 1982 kun Turppi-ryhmä esitti taidevideon Earthcontacts Lehtimäen ympäristötaidesymposiumissa.

Videolla kuvattiin ihmisen ja luonnon suhdetta yhteiskunnassa teknologian kehittyessä. Suomalaisen videotaiteen hana oli avattu eikä tuolloin osattu aavistaa kuinka merkittäväksi osaksi taidemaailmaa mediataide nousee muutamassa vuosikymmenessä.

ARS83 toi edistyksellisesti esiin videotaidetta ja teki sitä tutuksi myös suuremmille yleisöille. Videotaiteen kursseja alettiin järjestää pääkaupunkiseudulla vuonna 1985 ja vuonna 1990 yksittäisinä kursseina alkaneista kokeiluista tuli opetusohjelma.

Nykyisin videotaidetta voi opiskella korkeakouluissa, ammattikorkeakouluissa ja opistotasolla. Mediataiteesta on tullut valtavirtaa, jonka paikkaa taidemaailmassa ei ole tarvinnut epäillä enää pitkään aikaan.

Mediataiteen rajattomuus

Mediataide muuttuu koko ajan ja se hakee uusia rajoja kokeilujen kautta; siihen sille antaa mahdollisuuden sen toimintakenttä eli teknologia. Viimeisen 20 vuoden ajan teknologia on ollut jatkuvien muutosten kourissa ja se on rikkonut kerta toisensa jälkeen rajoja.

Internet, laitteiden nopea kehittyminen, tietoliikenneyhteiskunnan muodostuminen ja yhteyksien ulottuminen kaikkialle ovat vaikuttaneet vahvasti myös mediataiteeseen. Alussa oli videotaide ja nyt mediataide käsittää lukuisia eri taiteenmuotoja, joihin vaikuttavat laitteiden mullistukset ja kehitystyö.

Mediataiteilijalle kehitys on mahdollisuus, jonka avulla hän pääsee koskettamaan yleisöä yhä monipuolisemmilla työkaluilla. Mediataiteilija voi käyttää useita eri työkaluja sekaisin ja luoda jotain uutta. Tämä taiteen ala onkin jatkuvassa liikkeessä ja siltä osataan myös odottaa nopeaa kehitystä.

Suomessa aktiivisia mediataiteilijoita on noin 350, heidän teoksensa ovat verkossa tai tallenteina, joille he antavat käyttöoikeuden tai myyvät niiden oikeuksia eteenpäin. Nykyisin moni nykytaiteen näyttely esittää osan mediataiteen teoksista verkossa, taide-elämykset eivät ole enää ainoastaan taidekeskusten seinien sisällä, vaan ne ovat kaikkien ulottuvilla sähköisinä mahdollisuuksina. Verkon tavoin myös mediataide esiintyy yleisölle katsojan parhaimmaksi valitsemaan aikaan, missä tahansa ja milloin vain.

2000-luku

Kuluva vuosisata on avannut mediataiteelle aivan uudenlaiset mahdollisuudet. Sen paikka on noussut yhä tärkeämmäksi taidemaailmassa. Suomalaiset mediataiteilijat ovat niittäneet mainetta kotimaan lisäksi myös kansainvälisesti ja tuoneet kotimaahan uusia tuulia maailmalta.

Taiteen lisäksi myös taiteilijoiden linkit ovat nykyisin globaaleja verkon avulla, mitä tapahtuu tänään Meksikossa, tiedetään saman tien myös Suomessa. Mediataiteilijoiden apuna ja äänenä olevat Muu ry ja AV-arkki on perustettu jo 1980-luvulla.

Muu ry perustettiin 1987, jolloin sitä todellakin tarvittiin ajamaan melko tuntemattoman taiteenlajin asioita. Sen toimenkuvaan kuuluikin toistaiseksi tuntemattomien taiteenlajien esiintuominen ja niiden etujen ajaminen. Videotaiteen lisäksi Muu ry ajoi mediataiteen, performanssitaiteen, tila- ja käsitetaiteen sekä äänitaiteen ja ympäristötaiteen etuja.

Muutamaa vuotta myöhemmin Muu ry:n yhteyteen perustettiin AV-arkki , joka on audiovisuaalisen taiteen levitysarkisto, myöhemmin se erkani omaksi yhdistykseen. Kyseessä on alan taiteilijoille tärkeä keskus, josta taitelijoiden ja alan vaikuttajien on mahdollista saada käsiinsä materiaalia. Mediataiteen historian kasvaessa AV-arkki tulee taatusti myös palvelemaan mediataiteen tutkijoiden tarpeita tulevaisuudessa.

Mediataiteen museo

Nykytaiteen museokaan ei syntynyt Suomeen hetkessä, ehkä jonain päivänä mediataiteen museo on saavuttanut paikkansa eikä aikaa ennen sen olemassaoloa muisteta. Mediataide asettaa monessa mielessä uusia kysymyksiä kuten missä ja miten sitä tulee säilyttää, kuinka sitä esitetään ja miten tekijänoikeudet tulisi määritellä? Kuka ostaa esimerkiksi videotaidetta ja kuinka sen arvo tulisi määritellä?

Alan taiteilijoiden mielipiteet taidemuodon tulevaisuudesta vaihtelevat, periaatteessa teknologian kiihtyvän kehityksen uskotaan tuovan alalle vain positiivisia tuulia mutta toisaalta sähköinen media tuo myös omat uhkakuvansa työskentelyyn.

Edulliset ja kaikkien ulottuvilla olevat laitteet antavat jo nyt kenelle tahansa mahdollisuuden tuottaa kuvaa ja ääntä erilaisiin jakelukanaviin, taiteenmuodon erillään pitäminen valtavirran tuotoksista onkin veteen piirretty viiva. Huipputeknologian yritysten tuottamat uudet tuotteet saattavat olla ainakin alussa taiteilijoille kalliita joten alalla tarvittavien laitteiden hyödyntäminen saattaa olla monille budjettikysymys.

Rajattomalla mediataiteella on tulevaisuudessa varmasti työtä sen rajojen ja esityskanavien rajalla, toisaalta taiteen tuleminen tutuksi ihmisille raamittaa sitä samalla itsestään. Mediataiteen ala on taidemaailman eturintamassa kokeilemassa yleisön reaktioita, se on uutta tuottavaa ja sen tekijöiden tulee käydä jatkuvaa keskustelua katsojien kanssa siitä, mihin suuntaan alalla otetaan askelia.